Juhannusjuustokeitto

Pohjanmaalla ja eritysesti Pohjois-Pohjanmaalla tunnettu juhannusjuustokeitto on juhannuksen aikaan valmistettava perinneherkku. Sen valmistaminen on pitkähkö prosessi, mutta se kuuluu yhä nykyäänkin monen perinteikkään juhannusjuhlijan ruokapöytään.

Yksinkertaisuudessaan juustokeittoa valmistetaan keittämällä maitoa ja juoksuttamalla se juustonjuoksutteella. Tämän jälkeen keiton haudutusaika valmiin tuotteen saamiseksi vaihtelee tekijän maun mukaan 6-12 tuntiin. Pidemmällä keittoajalla keittoon saadaan punertava väri.

Tässä resepti perinteiseen juhannusjuustokeittoon:

6l tilamaitoa (mielellään luomu)
1rkl juustonjuoksutinta
(0,5 tl suolaa)

  1. 5l maitoa lämmitetään kattilassa kädenlämpöiseksi n. 37-39 asteeseen ja kattila nostetaan liedeltä.
    Juustonjuoksutin lisätään maitoa nopeasti sekoittaen.
  2. Maidon annetaan seistä lämpimässä kunnes juustomassa on erottunut
    herasta. Maidon juoksettuminen kestää noin 30-40 minuuttia.
  3. Juustomassaan leikataan veitsellä pari viiltoa ja keitto nostetaan takaisin liedelle.
    Keittoa kuumennetaan koko ajan varovasti sekoittaen kunnes se kiehuu.
  4. Juustoa keitetään miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 6-8 tuntia (jopa 12), kunnes juusto ja hera muuttuvat punertaviksi. Loppu maito lisätään keittämisen puolivälissä.
  5. Juhannusjuusto tarjoillaan kylmänä. Kyseisestä annoksesta tulee noin 3 litraa juhannusjuustoa. Juustokeitto säilyy jääkaapissa useita päiviä ja sitä voi pakastaa.

Lähteet:

https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/pohjois-pohjanmaan-juhannusjuusto-1788

https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Juustokeittoperinne

Malja & Mahtava

Ostimme vuonna 1983 neljä hiehoa Osmo Sillantakalta. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka toivat friisiläisiä Suomeen 1960-luvulla. Tämän hetkinen karjamme pohjautuu Maljaan ja Mahtavaan. Puhtaita friisiläisiä ei enään ole, vaan nykyään rotu on jalostettu holsteiniksi.

Malja ja Mahtava olivat hyviä lehmiä. Osmo Sillantaka oli yleensä myynyt hiehot jalostusyhdistyksen kautta, mutta tällä kertaa hän oli laittanut hiehoja myyntiin Maaseudun Tulevaisuuteen, josta sen huomasimme. Hänellä ei ollut jatkajaa tilallensa, kaikki hiehot olivat myynnissä. Ostimme neljä hiehoa: Malja, Mahtava, Muisto ja Mutina. Mahtava oli niistä paras koska se oli sonniemän jälkeläinen (=jalostussonnin emä) ja oli sen takia myös kallein.

Malja oli pienempi, melkein täysin musta ja erittäin hyväluontoinen. Kun se poiki kolmannen kerran, se halvaantui ja jouduimme odottamaan eläinlääkäriä koko päivän. Malja ehti mennä huonoon kuntoon mutta saimme sen kuitenkin pelastettua. Ennen ei tällä seudulla ollut kuin yksi eläinlääkäri. Malja poiki meillä neljä kertaa ja näistä jälkeläisistä osa polveutuu nykyiseen karjaamme. Malja oli seitsemän vuotias kun se jouduttiin poistamaan huonon hedelmällisyyden takia.

Mahtava oli hyvänkokoinen ja melkolailla vaalea lehmä. Erittäin hyvärunkoinen, mutta luonnetakin löytyi! Mahtava poiki kaikkiaan 8 kertaa, joten se oli jo 10-vuotias kun se lopulta poistettiin. Mahtavaan pohjautuu loput tämänhetkisestä karjastamme.

-Anitta

Tilamme historiaa

Tilamme juuret ulottuvat 1700-luvulle. Tilan nimi oli alunperin Ristikangas ja sittemmin Ristilä. Kalle Kontio rakensi tyttärelleen Hannalle ja tämän miehelle Erkki Oravaiselle talon 1926 ja vuodesta 1939 Oravan tila on ollut nimeltään Ylänkö. Ristilä jakaantui tuolloin siis Kontioksi ja Ylängöksi. Hannalla ja Erkillä oli vain yksi poika, Kalevi, joka asui neljän kilometrin päässä tilasta. Kalevi oli puutavara-autoilija ja auttoi Hannaa tilan töissä Erkin kuoltua 50-vuotiaana.

Kalevilla on viisi lasta. Hannan tultua vanhaksi ja jouduttuaan vanhainkotiin, tuli ajankohtaiseksi tietää, mitä tilan suhteen tehdään. Hannalla oli sähkötön ja vesijohdoton kolmen lehmän ja muutaman vasikan tila. Tilalla oli peltoa viisi hehtaaria ja muutaman hehtaari metsää. Lapsista nuorin, 22-vuotias Ari, oli ainoa joka innostui tilan johdosta vaimonsa Anittan kanssa. Ari ajoi silloin puutavara-autoa ja Anitta oli töissä parturi-kampaajana Oulussa. Ari lähti Kuivaniemen maamieskouluun ja esikauppakirjat allekirjoitettiin 1981. Sukupolven yli hyppäävä ”tuplasukupolvenvaihdos” oli tehty. Anitta ja Ari muuttivat Ristikankaaseen keväällä 1982 ja sähköt saatiin samana syksynä. Lehmät saatiin uuteen navettaan vuonna 1983 ja 36-vuotinen tilanpito sai alkaa.

28.12.2018 allekirjoitettiin seuraavat sukupolvenvaihdospaperit kun Anitta ja Ari jäivät luopumistukieläkkeelle ja heidän nuorimmat poikansa Simo (28) ja Anton (27) alkoivat jatkamaan tilanpitoa.

TOP